panorama

Ei nyt sössitä tätä osa 2

Ari-Matti Jänkälä

Rakennusala on viime vuosina herännyt alaa jo pitkään vaivanneeseen ongelmaan. Tuottavuus on heikkoa, riidat yleisiä, laatu huonoa ja intressit ristiriitaisia. Ongelman aiheuttajaksi on löydetty alan sopimuskäytäntö, joka ei vähäänkään kannusta yhteistyöhön tai hankkeen tavoitteiden saavuttamiseen, päinvastoin. Parhaiten on menestynyt se, joka kykenee maksimoimaan omat etunsa muiden kustannuksella. Mitä härskimmin, sitä paremmin pärjää. Yleensä tilaaja on ollut se, jonka kustannuksella omat edut on pyritty maksimoimaan. Leegio konsultteja ja juristeja ei ole onnistunut kulttuurin huonontumista muuksi muutamaan. Tämän kehityksen päässä odottaa tilanne, jossa työmaalle tarvitaan vastaavan työjohtajan lisäksi vastaava juristi ja taloudellinen loppuselvitys pidetään pääsääntöisesti käräjäoikeudessa. Se, kenen rahoista oikeudenkäyntikulut ovat pois, on lähinnä arpapeliä.

Viisastenkivi on onneksi löytynyt. Sitä kutsutaan nimellä allianssimalli. Suhteellisen virallisen määritelmän mukaan allianssimalli on hankkeen keskeisten toimijoiden välinen, kaikille osapuolille yhteiseen sopimukseen perustuva toteutusmuoto, jossa osapuolet vastaavat hankkeen suunnittelusta ja rakentamisesta yhdessä yhteisellä allianssiorganisaatiolla, ja jossa toimijat jakavat hankkeeseen liittyvät riskit ja hyödyt sekä noudattavat tiedon avoimuuden periaatteita kiinteää yhteistyötä toteuttaen. Periaate on loistava, erinomaisen kannatettava ja aiheuttaa alalla ilmeisen suurta kiinnostusta. Itse en voisi olla allianssimallin periaatteista ja sen soveltuvuudesta enemmän samaa mieltä ja allekirjoittaneen yritys onkin innolla mukana kehittämässä mallia. Oletan kuitenkin, että moni tätä lukeva osasi odottaa, että jossain odottaa se suuri MUTTA. Oikeassa olitte. Joten pysähdytään hiukan miettimään asiaa ”Valtava innostuksen” jälkeen ennen ”Jumalaton hämminki -vaihetta.  

Mihin tuo iso MUTTA –sana sitten perustuu? Kuten jo edellä todettiin, allianssimallin periaate on loistava. Asiassa on kuitenkin muutamia sudenkuoppia. Mallin käyttöön on mahdollista rynnätä väärin perustein, unohtaen realismi ja rakentamisen lainalaisuudet.

Ensimmäinen sudenkuoppa on, että liian suuret toiveet yhdistettynä liian pieneen budjettiin ratkaistaan allianssimallilla. Ajatus on houkutteleva, mutta lähtökohtaisesti väärä. Ladan hinnalla vaan nyt ei kerta kaikkiaan saa Mersua. Allianssin periaate on tuottaa arvoa rahalle – ei lyhytjänteisesti minimoida rakennuskustannuksia. Jos haluat minimoida rakennuskustannukset, pyydä tarjous KVR-urakasta huonoilla lähtötiedoilla. Saat varmasti halpaa. Pitkällä tähtäimellä allianssimalli toivoakseni johtaa rakentamisten tehokkuuden parantamiseen ja kustannusten alentumiseen. Lyhyelläkin tähtäimellä se voi johtaa hyviin, kustannuksia alentaviin innovaatioihin, mutta allianssimalliin ei kannata lähteä sen vuoksi, että rahaa on lähtökohtaisesti liian vähän.  

Toinen sudenkuoppa on, että allianssiin rynnätään liian aikaisin ilman, että tiedetään, mitä oikeastaan halutaan. Tilaaja ei pysty määrittelemään tavoitteitaan, vaan oletetaan, että allianssi hoitaa asian. Kukaan muu ei kuitenkaan pysty kertomaan sinulle, mitä haluat - tai sitten tavoitteet eivät ole omiasi, vaan jonkun muun. Laiva ei voi seilata ilman tietoa määräsatamasta, eikä rakennushanke onnistua ilman tavoitteita. Mikään toteutusmuoto ei muuta tätä periaatetta.

Kolmas sudenkuoppa on, että tilaaja pyrkii paikkaamaan omaa osaamisen tai resurssien puutettaan taikatempulla nimeltään allianssi. Itse asiassa allianssi edellyttää tilaajalta usein parempaa osaamista kuin perinteiset urakkamuodot. Jotta allianssiosapuolet olisivat tasapainoisia, myös osaamisen tulee olla tasapainossa. Jos tilaajan osaaminen on puutteellista, muiden osapuolten edut korostuvat tilaajan kustannuksella, mikä taas on täysin vastoin allianssin periaatteita. Allianssia ei kannata valita sen vuoksi, että itsellä ei ole aikaa tai osaamista.

Neljäs sudenkuoppa liittyy kustannusten hallintaan. Vaaraa on, että näemme vain yhden suuren jaettavan kakun, jota ryhdymme innolla syömään hankkeen alusta lähtien. Kun loppu häämöttää, ei jaettavaa enää olekaan.  Tiukka kustannusten hallinta on edellytys hankeen taloudelliselle onnistumiselle täysin toteutusmuodosta riippumatta.

Viides ja toistaiseksi viimeinen (keksin näitä myöhemmin lisää) sudenkuoppa on kuvitella, että allianssi johtaa itse itseään tai että sen johtaminen on jollain tavalla helpompaa kuin tavanomaisen rakennushankkeen. Ajatus ei voisi olla kauempana totuudesta. Allianssi perustuu tiukkojen sopimusehtojen ja tarkkojen menettelytapojen sijaan luottamukseen ja yhteiseen tahtotilaan. Tällaisen hankkeen johtaminen ei varmasti ole tavanomaista rakennushanketta helpompaa, päinvastoin. Teknisen ja juridisen osaamisen sijaan korostuvat sosiaaliset taidot ja kykyä hallita rakennushankkeen kokonaisuus suunnittelusta vastaanottoon. Jos tunnet sopivasi kuvaukseen, tervetuloa töihin.  Tällaisia ihmisiä on oikeasti liian vähän.

Miksi sitten itse periaatteeseen uskovana täytyy raakkua pahan ilman lintuna ja kerätä mustia pilviä taivaalle? Vaarana on, että hyvä ajatus tuhotaan huonolla toteutuksella. Suomessa on käynnissä useita allianssihankkeita, joiden vilpittömästi toivon onnistuvan. Mutta kun alkuinnostuksen huumassa ensimmäinen suuri hanke karahtaa kunnolla kiville, on helppo syyttää itse toteutusmallia, ei huonoa käytännön toteutusta.  Allianssi jää lyhytaikaiseksi muoti-ilmiöksi ja unohdetaan pian. Perinteinen toteutusmalli oli sittenkin parempi. Tai ainakin helpompi. Toivottavasti edellä kerrottu auttaa pohjakosketuksen välttämisessä.

Kun vielä lopuksi muistetaan, että ihmiset ovat yleensä ottaen laiskoja, ahkeria, kunnianhimoisia, välipitämättömiä, huonomuistisia, itsekkäitä, epäitsekkäitä, tai mitä inhimillisiä ominaisuuksia meihin sitten liitetäänkin. Pätevimmät ovat yleensä kiireisimpiä (ilmakos on aikaa kirjoitella tällaisia). Nämä ovat inhimillisiä ominaisuuksia, joita mikään urakkamuoto ei muuta. Mutta kukaan ei halua näyttää huonolta tai epäonnistua. Kun allianssi onnistuu, kaikki pärjäävät. Tämä kuitenkin edellyttää, että annamme muidenkin onnistua. Toisen voitto ei ole toisen tappio. Vaikeampaa kuin asiakirjat, on joka tapauksessa muuttaa asenne. Itse uskon, että se onnistuu, kunhan emme oleteta muutoksen olevan liian helppoa. Ensimmäisten askeleiden pieni kompurointikin täytyy hyväksyä. 

Kommentit
Marita Rovamo kirjoitti...
Kaikissa urkkamuodoissa on haasteensa. Jokaisessa kullakin on roolinsa. Kiteytit hyvin lopussa, mikä on allianssin henkin. Ollaan koko hankeryhmä menossa yhdessa samaan suuntaan.
09.05.2015 08:17

Kommentoi